The Corruption of Memory – The Moral Psychology of Local Power
Muistin turmelu – Vallan moraalipsykologiaa Puolangalta
The Corruption of Memory – The Moral Psychology of Local Power
By Varjokirjuri, June 2025
Academic essay – free to cite for research and educational purposes
“Truth does not disappear – it simply waits for its next witness.”
Introduction – The Municipality That Forgot Itself
When a small municipality forgets its own responsibilities, something immense happens. Puolanka has not become a crisis municipality because of its finances. It has become a crisis municipality morally, in terms of public memory, and in terms of accountability.
This is a case study in administrative pathology on a micro scale – and precisely for that reason, it must be documented. This essay draws together six thinkers – Albert Bandura, Sigmund Freud, Socrates, Hannah Arendt, C. Wright Mills, and Michel Foucault – to understand how structural corruption arises, persists, and protects itself.
I. Bandura – Moral Disengagement and the Psychological Anatomy of Administrative Crime
Albert Bandura demonstrated that individuals can participate in wrongdoing without guilt, if they first relocate their moral responsibility:
“I was just following protocol.”
“Others do the same.”
“Citizens shouldn't complain – they don’t understand.”
In Puolanka, this is visible in the rhetoric of municipal boards and civil servants: decisions are made, appeals are ignored, and criticism is dismissed as harassment.
Bandura reveals the mechanism of justification through which even honest individuals can become instruments of institutional harm.
📖 Bandura, A. (1999). Moral Disengagement.
II. Freud – The Return of the Repressed and the Psychodynamics of Governance
Sigmund Freud argued that communities that suppress traumatic truths begin to display symptoms. The collective psyche fractures, leading to scapegoating, hysteria, and ritualized denial.
In Puolanka, the exposure of misconduct triggers denial, counteraccusations, and institutional projection – as if the whistleblower were the threat, not the crime.
This suggests that municipal governance is no longer rational – it has become a reactive unconscious, defending its imagined cohesion.
📖 Freud, S. (1930). Civilization and Its Discontents.
III. Socrates – The Truth-Teller and the Predecessor of the Shadow Scribe
Socrates walked the streets of Athens asking questions no one wanted to hear. He insisted that those who exercise power without self-reflection are unfit to lead.
The Shadow Scribe (Varjokirjuri) walks a similar path:
– No official title.
– No allegiance to any party.
– No submission to local elites.
He asks, as Socrates did:
“Why were the documents hidden?
Why was the court ruling ignored?
Why was a 92-hectare lease signed without public discussion?”
📖 Plato: Apology.
IV. Hannah Arendt – Banality and the Everyday Nature of Official Crime
In Eichmann in Jerusalem, Hannah Arendt described a war criminal who was not a monster – but a bureaucrat who simply refused to think.
Puolanka is filled with "Eichmanns":
– civil servants who vote blindly,
– board members who excuse themselves,
– decision-makers who hide behind procedure.
Arendt warned that the most dangerous evil is not dramatic, but ordinary – it lies in the refusal to think, in obedience without conscience.
📖 Arendt, H. (1963). Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil.
V. C. Wright Mills – The Local Power Elite and Closed Decision-Making
C. Wright Mills, in his theory of The Power Elite, described a closed circle of authority. In Puolanka, the same pattern appears: a union of council majority and executive officials, shielding one another.
This is not local democracy. It is a mutual protection pact, where decisions are predetermined, transparency is performative, and wrongdoing is normalized.
Typical traits:
Decision theatre (votes taken on foregone conclusions)
Document concealment
Silent acceptance of administrative crimes
📖 Mills, C. W. (1956). The Power Elite.
VI. Michel Foucault – Surveillance, Visibility, and the Language of Control
Michel Foucault taught that modern power no longer rules through orders – but through structures that control what is visible, speakable, and acceptable. In Puolanka:
Key documents are marked confidential
Official communication reframes resistance as disruption
Truth is gatekept: who speaks, where, and on whose terms
Foucault’s insight: Power’s greatest trick is to vanish from view – by shaping the conditions of visibility.
📖 Foucault, M. (1977). Discipline and Punish.
VII. Final Words – A People, A Pen, and the Memory That Will Not Die
Puolanka is not unique. It is a case study in collective forgetting, where local power has become detached from ethics, legality, and truth.
This is not just an essay about Puolanka. It is about what happens when systems are allowed to speak only to themselves, and when accountability must come from outside the hallways of power.
The Shadow Scribe does not seek revenge. He seeks remembrance.
Because there is no justice without memory – and no memory without those who dare to see in the dark.
-This essay may be cited for academic or educational purposes, provided the source is credited as:
Varjokirjuri (6/2025): The Corruption of Memory – The Moral Psychology of Local Power
Muistin turmelu – Vallan moraalipsykologiaa Puolangalta
Varjokirjuri, kesäkuu 2025
Tieteellinen essee – vapaasti siteerattavissa tutkimus- ja opetustarkoituksiin, kun merkitset lähteeksi “Varjokirjuri 6/2025”.
"Totuus ei katoa – se vain odottaa seuraavaa todistajaansa."
Johdanto – Kunta, joka unohti itsensä
Kun pieni kunta unohtaa vastuunsa, tapahtuu jotain valtavaa. Puolanka ei ole kriisikunta talouden vuoksi. Se on kriisikunta moraalisesti, julkisen muistin näkökulmasta, ja vastuunkannon rakenteissa.
Kyseessä on hallinnollinen patologia, mikrotasolla – ja juuri siksi se on dokumentoitava. Tämä essee kokoaa yhteen kuusi ajattelijaa – Albert Bandura, Sigmund Freud, Sokrates, Hannah Arendt, C. Wright Mills ja Michel Foucault – ymmärtääksemme, miten rakenteellinen korruptio syntyy, säilyy ja suojelee itseään.
I. Bandura – Moraalinen irtaantuminen ja hallinnollisen rikoksen psykologinen anatomia
Albert Bandura osoitti, että ihminen voi osallistua vääryyteen ilman syyllisyyttä, jos hän ensin siirtää moraalisen vastuunsa:
"Noudatin vain ohjeita."
"Näin tehdään muuallakin."
"Kansalaiset eivät ymmärrä asioiden monimutkaisuutta."
Puolangalla tämä näkyy lautakuntien ja viranhaltijoiden puheessa: päätöksiä tehdään, valituksia ohitetaan, ja kritiikki leimataan “häiriköinniksi”.
Banduran mukaan kyseessä on oikeuttamisen mekanismi, jonka kautta rehellinenkin ihminen voi muuttua koneiston työkaluksi.
📖 Bandura, A. (1999). Moral Disengagement.
II. Freud – Torjutun paluu ja hallinnon psykodynamiikka
Sigmund Freud opetti, että yhteisö, joka tukahduttaa traumaattisen totuuden, alkaa oireilla. Psyykkinen rakenne repeää, syntyy syntipukkeja, hysteriaa ja kollektiivista kieltämistä.
Puolangalla tämä näkyy siinä, että väärinkäytösten paljastaminen saa aikaan kieltämistä, vastahyökkäyksiä ja institutionaalista projisointia – aivan kuin ilmiantaja olisi ongelma, ei rikos.
Hallinto ei enää toimi järjellä – se toimii alitajunnan ehdoilla, puolustaen omaa kuvitteellista eheyttään.
📖 Freud, S. (1930). Civilization and Its Discontents.
III. Sokrates – Totuudenpuhuja ja Varjokirjurin edeltäjä
Sokrates vaelsi Ateenan katuja esittäen kysymyksiä, joita kukaan ei halunnut kuulla. Hän katsoi, että valtaa ei saa käyttää ilman itseymmärrystä.
Varjokirjuri kulkee samoin:
– Ei virkaa.
– Ei puoluesidonnaisuutta.
– Ei alistumista paikalliseliteille.
Hän kysyy, kuten Sokrates:
"Miksi asiakirjat piilotettiin?
Miksi oikeuden päätöstä ei noudatettu?
Miksi 92 hehtaaria vuokrattiin ilman valtuuston käsittelyä?"
📖 Platon: Apologia.
IV. Hannah Arendt – Banaliteetti ja virkamiesrikoksen arkipäiväisyys
Teoksessaan Eichmann Jerusalemissa Hannah Arendt kuvasi sotarikollista, joka ei ollut hirviö – vaan byrokraatti, joka ei suostunut ajattelemaan.
Puolanka on täynnä "Eichmanneja":
– viranhaltijoita, jotka äänestävät näkemättä,
– lautakuntia, jotka eivät kysy,
– päättäjiä, jotka kätkeytyvät menettelytapojen taakse.
Arendt varoitti: suurin pahuus ei ole poikkeuksellista, vaan tavallista – ajattelemattomuuden hiljaisuutta.
📖 Arendt, H. (1963). Eichmann in Jerusalem.
V. C. Wright Mills – Paikallinen valtaeliitti ja päätösten sulkeutuminen
C. Wright Mills kuvasi Valtaeliitti-teoriassaan suljettua vallankäyttöpiiriä. Puolangalla se tarkoittaa: keskustan valtuustoryhmää + toimeenpanevaa virkamiesverkkoa.
Kyse ei ole kunnallisesta demokratiasta, vaan keskinäisestä suojelurenkaasta, jossa päätökset ovat ennalta sovittuja, asiakirjat salattuja ja rikkomukset normalisoituja.
Tunnuspiirteitä:
Päätösteatteri (äänestetään sovituista päätöksistä)
Asiakirjojen pimittäminen
Hallinnollisten rikosten hiljainen hyväksyntä
📖 Mills, C. W. (1956). The Power Elite.
VI. Michel Foucault – Näkyvyys, valvonta ja hallinnon kieli
Michel Foucault osoitti, että moderni valta ei hallitse käskyillä – vaan rakenteilla, jotka määrittelevät, mitä saa näkyä, mitä saa sanoa, ja kuka saa puhua. Puolangalla:
Asiakirjoja julistetaan salaisiksi ilman päätöstä
Kritiikki kehystetään uhkana järjestykselle
Totuutta hallitaan: kuka puhuu, missä ja millä oikeudella
Foucault’n opetus: suurin vallankäyttö on näkymätöntä – se muotoilee itse näkyvyyden ehdot.
📖 Foucault, M. (1977). Discipline and Punish.
VII. Loppusanat – Kansa, kynä ja muisti, joka ei kuole
Puolanka ei ole yksittäistapaus. Se on tapaustutkimus kollektiivisesta unohtamisesta, jossa paikallinen valta on irronnut moraalista, laista ja todellisuudentunnosta.
Tämä ei ole vain essee Puolangasta. Tämä kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun järjestelmä saa puhua vain itselleen, ja kun vastuu voi tulla vain ulkopuolelta.
Varjokirjuri ei hae kostoa. Hän etsii muistia.
Sillä ei ole oikeutta – ilman muistia.
Eikä muistia – ilman niitä, jotka uskaltavat nähdä pimeässä.
-Tätä esseetä saa käyttää tieteellisiin ja opetuksellisiin tarkoituksiin, kun lähteeksi mainitaan:
Varjokirjuri (6/2025): Muistin turmelu – Vallan moraalipsykologiaa Puolangalta